Elinkaarisuunnittelua

Viimeisten viikkojen aikana on tullut istuttua lukuisissa eri hankkeidemme suunnittelukokouksissa tai muissa projektiemme valmistelupalavereissa. Yhä vakuuttuneempi olen suunnittelunohjauksen merkityksestä onnistuneen hankkeen toteutuksessa. Tilaajalla tulee olla selkeä tahtotila,  mikä antaa raamit eri alojen suunnittelijoille. Suunnitteluratkaisuvaihtoehtojen kriittinen tarkastelu useammasta näkökulmasta eri asiantuntijoiden kesken haastaa myös suunnittelijoiden ammattitaitoa. Aktiivisella suunnittelunohjauksella suunnittelija joutuu oikeasti pohtimaan ratkaisujaan eikä voi tyytyä tuttuun ja turvalliseen rutiinisuoritukseen, kopioimalla edellisen hankkeen pohjia tai toimittamalla järjestelmätoimittajan esityksen sellaisenaan. Suunnittelijoiden nykyisessä kilpailu- ja työtilanteessa heillä on suuri vaara mennä sieltä missä aita on matalin ja tätä emme tilaajana saa hyväksyä, vaan meillä on oikeus vaatia perusteellista suunnittelua. Olemmeko rakennusalalla aiemmin jopa liikaa luottaneet suunnittelijoiden esityksiin ja toteuttaneet niitä ilman kyseenalaistamista tai monialaista tarkastelua? Esimerkiksi rakenneratkaisujen ja -detaljien rakennusfysikaalisen toimivuuden tarkastelu toisen asiantuntijan toimesta on osoittanut asiantuntijoidenkin erilaisia näkemyksiä ratkaisuvaihtoehdoista.

Toiminnallisuuden tarkastelu on arkipäivää nykyisissä Elinkaarihankkeidemme suunnitteluprosesseissa. Miksei se ole ollut aiemmin normaalin suunnitteluprosessin osa? Eikös niitä rakennuksia tehdä nimenomaan niille loppukäyttäjille, joiden kuuleminen on oleellinen osa toimivan ratkaisun saavuttamista. Luonnollisestikin on teknisiä rajoitteita, joita suunnitteluryhmä joutuu ratkomaan käyttäjien toiveiden rinnalla. Nämä rajoitteet tulisi pääsääntöisesti saada ratkaistua toiminnallisuuden kärsimättä. Joskus jopa yksittäinen käsipyyhepaperitelineen sijoitus tai pesualtaan korkeus voivat ratkaista merkittävän logistisen toiminnallisuuden esim. koululuokassa, unohtamatta tietenkään pedagogisia vaatimuksia.

Ei myöskään saa unohtaa ylläpito-organisaatiolle aiheutuvaa haittaa tai kustannusta rakennuksen elinkaaren aikana. Suunnitteluratkaisu ei voi olla investointikustannuksiltaan edullisin, mutta ylläpidollisesti hankalasti hallittava ja paljon ylläpitotoimenpiteitä vaativa. Ylläpidon kuuleminen suunnitteluvaiheessa ei aina tarkoita kalliita ja vaativia teknisiä ratkaisuja, vaan ne voivat olla pienien yksityiskohtien huomioimista niin suunnittelu- kuin asennusteknisestikin. Ulko-oven eteen sijoitettava hiekan ja lumen keräävä ”kaukalo” voi vähentää huomattavan määrän käyttäjäpalautteita tai turhia hälytyskäyntejä.

Suunnitteluryhmien tulee jatkossa olla yhä monipuolisempia ammattitaidoiltaan. Ryhmän tulee ratkaista viranomaisvaatimukset, hyvän rakentamistavan edellytykset, tekniset haasteet, toiminnallisuuden pääkohdat, ylläpidon toiveet sekä elinkaariedullisuuden valinnat. Jokaisen osa-alueen erityisosaamista ja asiantuntemusta hyödyntämällä saadaan kokonaisuuden kannalta tehokkain ja toimivin ratkaisu!