Koulu- ja päiväkotirakennuksen käyttöönotto
Kolmas kesä peräkkäin uuden koulu-päiväkotirakennuksen haltuunoton merkeissä ja jo kahdeksas Elinkaarikohde, jonka starttia olen tekemässä. Voisin väittää, että tiedän käyttäjien odotukset, toiveet ja kritisoinnin aiheet melko tarkkaan etukäteen uuden rakennuksen käyttöönottovaiheessa. Olen tilojen tulevia käyttäjiä varoittanutkin perehdytystilaisuuksissa, ettei täydellisiä rakennuksia ole olemassa eikä jokaista tilojen käyttäjää voida miellyttää toteutusratkaisuilla. Kuten jokainen rakentamisen ja rakennuttamisen parissa työskentelevä tietää, niin matkan varrella joudutaan tekemään paljon kompromisseja. Kompromissien syyt voivat olla taloudellisia, teknisiä tai muuten yhdessä tilaajan kanssa sovittuja linjauksia. On myös yksinkertaisia tiedon kulun katkoon liittyviä suunnittelu- ja rakentamisvirheitä, joita käyttöönottovaiheessa poistamme kiireellisyysjärjestyksessä.
Jokainen haltuunotto ja palveluiden käynnistäminen on kuitenkin yhtä mielenkiintoinen, haastava ja innostava. Kaikkien kohteiden erilaisuus johtuu osittain rakennusten teknisistä eroavuuksista, sopimusten sisältöjen erilaisuudesta, mutta kaikkein eniten jälleen uusien eri tavalla asennoituneiden ja käyttäytyvien ihmisten kohtaamisesta eli asiakaspalvelutyötä parhaimmillaan! Me tekniset ihmiset sorrumme usein ajattelemaan liian teknisesti emmekä osaa asettua kiinteistön käyttäjän, täysin eri ammattiryhmän edustajan asemaan. Ei sitä opettajaa kiinnosta, kuinka meidän ilmanvaihtokone fyysisesti toimii ja millaisilla ilmavirroilla, hänelle on tärkeintä opetustilan ilmanlaatu ja oikea lämpötila. Ei lastentarhanopettajaa kiinnosta lukitusjärjestelmän elektroniset komponentit, vaan hänen täytyy päästä kulkemaan oikeasta ovesta oikeaan aikaan helposti. Mikäli useimpien oppilaiden mielestä käsipyyheteline on liian kaukana käsienpesualtaasta, niin ei siihen auta selityksenä, että arkkitehti oli piirtänyt sen toiseen paikkaan.
Meidän kaikkien rakennuksen käyttöönottoon osallistuvien tulisi kuitenkin muistaa, että rakentava organisaatio on tehnyt tuhansia työtunteja, ratkonut tuhansia ongelmia, soittanut tuhansia puheluita, lukenut / kirjoittanut tuhansia sähköposteja, tehnyt tuhansia päätöksiä, niellyt tuhansia pölyhiukkasia ja tiputtanut tuhansia hikipisaroita vain meitä varten rakentaakseen tämän koulun tai päiväkodin valmiiksi. Ja meidän ”ainoat” huolenaiheemme ovat vaatekoukun sijoituspaikka tai ilmoitustaulujen vähäinen määrä. Kyseessä on siis miljoonaluokan projekti ja käyttöönottoon liittyvät haasteemme ovat yleensä yksittäisten eurojen arvoisia. Tässä mielessä meidän tulisi osata arvostaa uusia nykyaikaisia tiloja ja sopeuttaa omaa toimintaamme uusien ominaisuuksien mukaan. Nuo pienet yksittäiset ja vähäiset toimintaa häiritsevät asiat hoidetaan aikanaan kuntoon tai joidenkin asioiden kanssa vain opitaan elämään. Käännytään siis negatiivisesta virheitä etsivästä ajattelusta positiiviseen anteeksiantavaan elämänasenteeseen, niin meidän kaikkien on mukavampi herätä seuraavaan työaamuun.
Kyseessä on siis itse kunkin ihmisen / ammattiryhmän tekemisen, osaamisen ja mielipiteiden kunnioittaminen, joita tulee käsitellä hienovaraisesti. Annetaan asiallista palautetta, otetaan vastaan avoimesti palautetta, mutta Jope Ruonansuun sanoin ”Ollaan enkeleitä toisillemme”!
Jokainen haltuunotto ja palveluiden käynnistäminen on kuitenkin yhtä mielenkiintoinen, haastava ja innostava. Kaikkien kohteiden erilaisuus johtuu osittain rakennusten teknisistä eroavuuksista, sopimusten sisältöjen erilaisuudesta, mutta kaikkein eniten jälleen uusien eri tavalla asennoituneiden ja käyttäytyvien ihmisten kohtaamisesta eli asiakaspalvelutyötä parhaimmillaan! Me tekniset ihmiset sorrumme usein ajattelemaan liian teknisesti emmekä osaa asettua kiinteistön käyttäjän, täysin eri ammattiryhmän edustajan asemaan. Ei sitä opettajaa kiinnosta, kuinka meidän ilmanvaihtokone fyysisesti toimii ja millaisilla ilmavirroilla, hänelle on tärkeintä opetustilan ilmanlaatu ja oikea lämpötila. Ei lastentarhanopettajaa kiinnosta lukitusjärjestelmän elektroniset komponentit, vaan hänen täytyy päästä kulkemaan oikeasta ovesta oikeaan aikaan helposti. Mikäli useimpien oppilaiden mielestä käsipyyheteline on liian kaukana käsienpesualtaasta, niin ei siihen auta selityksenä, että arkkitehti oli piirtänyt sen toiseen paikkaan.
Meidän kaikkien rakennuksen käyttöönottoon osallistuvien tulisi kuitenkin muistaa, että rakentava organisaatio on tehnyt tuhansia työtunteja, ratkonut tuhansia ongelmia, soittanut tuhansia puheluita, lukenut / kirjoittanut tuhansia sähköposteja, tehnyt tuhansia päätöksiä, niellyt tuhansia pölyhiukkasia ja tiputtanut tuhansia hikipisaroita vain meitä varten rakentaakseen tämän koulun tai päiväkodin valmiiksi. Ja meidän ”ainoat” huolenaiheemme ovat vaatekoukun sijoituspaikka tai ilmoitustaulujen vähäinen määrä. Kyseessä on siis miljoonaluokan projekti ja käyttöönottoon liittyvät haasteemme ovat yleensä yksittäisten eurojen arvoisia. Tässä mielessä meidän tulisi osata arvostaa uusia nykyaikaisia tiloja ja sopeuttaa omaa toimintaamme uusien ominaisuuksien mukaan. Nuo pienet yksittäiset ja vähäiset toimintaa häiritsevät asiat hoidetaan aikanaan kuntoon tai joidenkin asioiden kanssa vain opitaan elämään. Käännytään siis negatiivisesta virheitä etsivästä ajattelusta positiiviseen anteeksiantavaan elämänasenteeseen, niin meidän kaikkien on mukavampi herätä seuraavaan työaamuun.
Kyseessä on siis itse kunkin ihmisen / ammattiryhmän tekemisen, osaamisen ja mielipiteiden kunnioittaminen, joita tulee käsitellä hienovaraisesti. Annetaan asiallista palautetta, otetaan vastaan avoimesti palautetta, mutta Jope Ruonansuun sanoin ”Ollaan enkeleitä toisillemme”!
Kommentit
Lähetä kommentti