Kiinteistöt toiminnan alustana - ei vain tekninen tuote

Muistuu mieleen osuva Autoasin mainos: ”Ensimmäistä kertaa korjaamolla ymmärrettiin kuljettajan olevan asiakas, ei sen korjattavan auton”. Usein myös kiinteistöt nähdään teknisenä tuotteena unohtaen todellinen käyttötarkoitus ja toimivuuden varmistaminen koko elinkaaren ajan. Valistuneet tilaajat ja rakennuttajat ovat sitouttaneet jo hanke- ja luonnossuunnitteluvaiheessa tilojen lopulliset käyttäjät ja ylläpitäjät pohtimaan toiminnallisuutta sekä ylläpidettävyyttä. Tähän ajattelumalliin ovat tuoneet tukea erityyppiset hankemallit mm. elinkaari-, projektinjohto- ja allianssimallit. Uusien hankemallien opit ja kokemukset kehittävät samalla esimerkiksi julkisten kiinteistönomistajien omia toimintaprosesseja. 

Toiminnallisuuden ymmärtäminen vaatii suunnitteluryhmältä äärimmäistä heittäytymiskykyä eri osapuolten näkemysten syövereihin. Toisaalta uusien toimintamallien sopeuttaminen uudistuneisiin toimintaympäristöihin vaatii vahvaa johtajuutta ja näkemystä uusista mahdollisuuksista. Olen omassa työssäni seurannut hyvinkin tiiviisti opetus- sekä toimistoympäristöjen uudistusprosesseja. Niistä muodostuneita mielikuvia voisi helposti kuvata muutamalla sanalla kuten alkuinnostus-muutosvastarinta-vanhan kaipaus-sopeutuminen-vakiintuminen. Mielipiteitä herättävät mm. meluisuus-avoimuus-yksityisyys-vetäytymismahdollisuus-keskittyminen. Alkuvaiheessa muuttunut ympäristö koetaan uhkaksi ja vain negatiiviset asiat nousevat pintaan. Toiminnan uudistaminen alkaa hitaasti, koska vanhoista toimintamalleista irtaantuminen on hankalaa, näin se vain ihmismieli toimii. Tämän vuoksi uusiin toimintaympäristöihin valmentautuminen ja sopeutuminen pitäisi aloittaa viimeistään suunnitteluvaiheen aikana, jolloin sen sisäistämiseen jäisi riittävästi prosessointiaikaa. Pakkohan se on kaikkien myöntää, että uudistumisessa hypättiin äärilaidasta toiseen ja nyt on pitänyt löytää kompromisseja tilaratkaisuihin. Edelleen uusien toimintaympäristöjen keskeisimpiä elementtejä ovat muunneltavuus, eri tyyppisiin toimintoihin soveltuvuus, viihtyisyys sekä terveelliset olosuhteet. 

Itselleni on jäänyt vuosien varrelta takaraivoon kaikumaan erään arkkitehdin sanat ”en ole koskaan saanut näin kattavaa palautetta suunnittelemastani rakennuksesta”. Tämä toteamus johtui siitä, että olimme elinkaarihankkeiden ylläpito-organisaationa keränneet toimintaan ja ylläpitoon vaikuttavista suunnitteluratkaisuista laajan listan kehittämistä vaativista asioista. Tuolloin tajusin suunnitteluorganisaation olevan liian irrallinen osa kiinteistön käyttöä. Niitä toiminnallisuuksien puutteita on totuttu ajan saatossa kestämään tai hiljaisesti hoidettu kuntoon ylläpidon toimesta. Prosessiin ei ole kuulunut systemaattinen palautteen kerääminen tai antaminen kentältä. Tässä ajattelumallissa on otettu kymmenessä vuodessa aimo harppaus eteenpäin uusien hankemallien myötä, koska suunnitteluprosesseissa kuunnellaan aidosti tilojen käyttäjien ja ylläpitäjien näkemyksiä. Väitän kuitenkin edelleen, että systemaattisempi hyvien ja huonojen ratkaisujen esille tuonti parantaisi merkittävästi lopputuotteiden käytännöllisyyttä. Vanha lausahdus ”keep it simple” pätee edelleen, haasteelliset arkkitehtooniset rakenteet ja monimutkaiset tekniset järjestelmäratkaisut aiheuttavat turhia riskejä kiinteistöjen omistajille ja häiriötilanteita tilojen käyttäjille. Laadukkaat toimivat rakennukset toteutetaan osallistavalla vuoropuhelulla, ammattitaitoisella suunnittelun ohjauksella ja suunnittelulla sekä kurinalaisella valvotulla tuotannolla. Eiköhän jatketa rakentamisen laatua parantavien osallistavien hankemallien kehittämistä toimivien kiinteistöjen saavuttamiseksi!