Energiahype - Arvo, euro, trendi vai mahdollisuus

Keskustelu energiasta on mielestäni saanut kohtuuttomat mittasuhteet varsin lyhyessä ajassa. Suurimpana keskustelun avaajana on toiminut Venäjän täysin tarpeeton hyökkäys Ukrainaan ja sen aiheuttama välillinen ”energiakriisi”. Euroopan maat ovat kuitenkin varsin notkeasti pystyneet mukautumaan nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen ja luomaan tasapainoisemman energiapolitiikan EU-alueelle. Usein kriisitilanteet pakottavat luovuuteen ja yhteiskunnan kehittymiseen kipupisteiden osa-alueilla. Jopa Suomi on kyennyt hyvin lyhyessä ajassa omavaraisuuteen sähkön tuotannossa. Tätä on luonnollisestikin tukenut juuri sopivaan hetkeen vihdoinkin valmistunut Olkiluoto 3 ydinvoimalaitos. Myöskään tuulivoiman lisääntymisen merkitystä ei voi vähätellä. Vähäisessä määrin tätä ovat helpottaneet myös aurinkovoimalaratkaisut.

Olen usein pohtinut energiakeskustelun eri tasoja ja ihmisten motiiveja niihin. Päivän puheenaiheena ylläpidetään niin median lööpeissä kuin kahvipöytäkeskusteluissa sähköenergian päivän hintaa. Aiemmin tuo vastaava puheenaihe oli bensan hinta.😉 Nyt lisäpohdintaa aiheuttaa kenellä on kiinteähintainen tai pörssihintaan perustuva hinnoittelu. Ehkä meidän asiat kokonaisuudessaan on kuitenkin ihan hyvin, kun puheenaiheemme ovat noin ”pinnallisia”. Sähköenergian säästötoimenpiteitä tehdään hyvin monella tasolla yksityishenkilöinä, työyhteisön jäseninä, työtehtävien velvoitteena, yritystason strategiana ja jopa yhteiskuntatasolla lainsäädännön avulla. Motiivit säästötoimenpiteisiin voivat olla taloudellisia eli eurojen säästönäkökulma, arvomaailmaan liittyviä esim. vastuullisuus ja luontoarvot tai jopa trendin mukaisesti kilpailukykytekijänä. 

En missään nimessä halua kyseenalaistaa energian säästötoimenpiteiden järkevyyttä ja tarpeellisuutta, energiatehokas ja vastuullinen toiminta pitäisi olla koko yhteiskunnan tasolla jokaiselle yksilölle itsestäänselvyys. Haluan vain nostaa esille kaksinaismoralismin aiheen ympärillä. Teemme jokapäiväisessä elämässä jatkuvia valintoja energia käyttöön liittyen. Mitä valintoja olemme oikeasti valmiita muuttamaan?  Oletusarvoisesti vaadimme erittäin hyviä olosuhteita kodissamme, opiskelu- tai työpaikallamme. Tämä edellyttää tehokasta ilmanvaihtoa, minkä ilma pitää lämmittää talvella ja jäähdyttää kesällä. Olemmeko valmiita tinkimään olosuhteistamme energiatehokkuuden nimissä? Olemme vahvasti siirtymässä sähköautoiluun, mikä vaatii merkittäviä investointeja koko sähköverkon infraan, puhumattakaan muista ympäristövaikutuksista esim. akkuteknologian osalta. Toisekseen jo nykyautojen teknologia on täysin sähköistyksen varassa mm. matkustamon olosuhteiden, ajomukavuuden sekä turvallisuuden takaamiseksi. Onko nämä kaikki varusteet välttämättömiä? Kaikki päivittäinen teknologiamme vaatii valtavan infran esimerkiksi puhelin- ja tietoverkkojen osalta. Nämä verkot vaativat valtavia sähkötehoja ja jäähdytystarpeita. Kuka on valmis luopumaan kännykästä, somesta tai internetistä? Olemmekohan kuitenkin itse alkaneet elää yli luonnon kuormituskyvyn ja ajaneet itsemme nurkkaan, mikä johtaa noihin energiakriiseihin? Toisaalta pohditaanpa, mistä olisimme oikeasti valmiita luopumaan pelastaaksemme maailman? Tämä arvokeskustelu on jo aloitettu, mutta todelliset isot päätökset ovat tiukassa. Kaikesta huolimatta tuskin me takaisin luoliin olemme valmiita menemään!🤭

Meillä on Suomessa poikkeukselliset tarpeet jo ilmastollisesti energian käyttöön. Siksi myös vahva osaamisemme energiasektorilla tulisi osata hyödyntää vientituotteena ja luoda laajempia kokonaisvaltaisia innovaatioita maailmalle. Tulisiko meidän siirtyä tarkastelemaan energian käyttöämme täysin uudelle tasolle ja keskittyä ”näpertelyn” sijasta suurempaan askeleeseen. Nykyiset energiansäästötoimenpiteet ovat enemmänkin kunkin osapuolen näkökulmasta tehtyjä osaoptimointeja, joiden kokonaisvaikutus maapallon laajuisesti ei välttämättä ole kestävää. Pieni Suomen kansa voisi toimia energiateollisuusloikallaan malliesimerkkinä maailmalle. Näillä ajatuksilla rauhaa ja sopua vuoteen 2024 toivottaen!